Paperin maapallo

Keskimääräinen etäisyys maan kiertoradasta auringon ja auringon välillä on noin 150 miljoonaa kilometriä (93 miljoonaa mailia), ja se tekee yhden kierroksen jokainen 365,2564 keskimääräinen aurinkopäivä, jota kutsutaan sivuvuodeksi. Vuonna 1990 Voyager 1 otti kuvan maasta (tummansiniset pisteet) 6,4 miljardista kilometristä (4 miljardia mailia). Vallankumous tekee auringosta ilmeisen liikkeen noin 1 ° itään tähteen nähden joka päivä, ja liike 12 tunnin välein vastaa auringon tai kuun näennäishalkaisijaa. Tämäntyyppisen liikkeen vuoksi maapallolla kestää keskimäärin 24 tuntia, joka on aurinkopäivä, täydellisen pyörimisen suorittamiseksi akselinsa ympäri ja päästäkseen aurinko kulkemaan taas keskitaivaan läpi. Maapallon keskimääräinen nopeus on noin 29,8 km / s (107000 km / h), ja se voi kulkea 12 742 km (7 918 mi) 7 minuutissa, mikä vastaa maan halkaisijaa; se voi matkustaa noin 384 000 kilometriä noin 3,5 tunnissa. Maan ja kuun välinen etäisyys. [2] Nykyaikana aika, jolloin maapallon perihelion ilmestyy vastaavasti 3. tammikuuta ja aphelion 4. heinäkuuta. Precession ja orbitaaliparametrien muutosten vaikutusten vuoksi nämä kaksi päivämäärää muuttuvat ajan myötä. Tällä muutoksella on syklinen piirre, joka on Milankovitch-hypoteesi. Maan ja auringon välisen etäisyyden muutos saa maan aurinkoenergian afelionista perihelioniksi kasvamaan 6,9%. Koska eteläinen pallonpuolisko on aina päin aurinkoa samaan aikaan joka vuosi, kun se on lähellä periheliota, eteläinen pallonpuolisko saa hieman enemmän aurinkoenergiaa kuin pohjoinen pallonpuolisko vuoden aikana. Tämä vaikutus on kuitenkin paljon pienempi kuin pyörimisakselin kaltevuuden vaikutus energian kokonaismuutokseen. Suurimman osan vastaanotetusta energiasta absorboi merivesi, jonka osuus eteläisen pallonpuoliskon pinnasta on suuri.